Matkani taiteilijaksi

Ei, en oikeasti halua tulla taiteliaksi. Mutta saanhan minä silti piirtää,,?

Erityisen taitava en ole, enkä ole ikinä oikeastaan tykännyt piirtää, mutta jostain se taas alkoi. Tässä postauksessa ajattelinkin siis vähän näyttää näitä sotkujani. Instagramissa olen muutamaa jo näyttänytkin, mutta tässä tulee vielä lisää!

Lyijykynätyöt ovat siis valitettavasti kirjoituskynällä, eli kovalla lyijykynällä tehtyjä. Mä en omista piirtokyniä vielä, mutta ehkä joulupkki ne minulle suo.

En oikein osaa kuvailla töitäni. Kasvotöissä kaikkiin on piirretty nämä kissaeyelinerit, osiin silmistä oon myös tehnyt valopilkun. Suu on myös yleensä ns vinossa, tiedä sitten mistä tämäkin johtuu. Töissä esiintyy välillä tupakka, ja suusta vuotaa kuola, ihmisessä on haavoja tai se itkee. En tiedä miksi sellaista piirrän, se vain tulee paperille. 

Ostin tampereen kädentaito messuilta vesiliukoisia tusseja paketin, ja tykkäsin kovasti! Seuraavat työt on tehty näillä, tässä ei puoletkaan niistä mutta osa kuuitenkin.Nämä timivat siis niiin, että piirrät normaalisti tusseilla, ja levität värin märällä sudilla. Tai itse ainakin käytin niitä näin..

Tietenkin olen myös vesiväreillä sotkenut. Nämä työt ovat yyliltään ehkä hieman erilaisia, mutta ovat kuitenkin jonkinlaisia. 

tästä työstä myös lyijykynä versio

Mitä mä haluan elämältä?

otsikkoon yksinkertaisesti vastattuna

selkeesti olympiakultaa esteratsastuksesta

asua ja treenata ulkomailla.

Tohon mulle usein vastataan että haha, oikeasti,

Mitä haluat tehdä ammatiksesi, millaisen prheen haluat?

Siinäpä selitän että peruskoulun jälkeen aijon lähteä ulkomaille treenaamaan joksikin aikaa, ns välivuodelle. Sitten tulen suomeen opiskelemaan hevosalalle, amattina ratsastaja on ainoa mikä muo oikeesti kiinostaa päivitäiseksi hommaksi. 

Haluan myös kilpailla tähtitasolla, joten ulkomaille lähtö jossain kohtaa tulee olemaan ajankohtaista kokonaan. 

Oman perheen perustaminen muo ei kiinnosta. Pikkutyttönä nukkeleikit vievät muo siihen että vain kotiäiti on mulle oikea homma. Tiedostan siis täysin että ajatukset vaihtuvat. Mut mä itse parhaiten tiedän että kaikista onnelisimmillani olen hevosen selässä. Omistan tällä hetkellä yhden hevosen jolla olen kolmet kisat käynyt, kolmas ja ensimmäinen sija löytyy jo nyt. 

Jos voin sanoa olevani onnellisimmillani hevosen selässä, se tunne kilpailuissa, ja varsinkin kun saat ruusukkeen, on niin voittamaton, että tiedän että sisimmiltäni mä olen kilparatsastaja.

mä ja k treenaamassa kesällä

  tää blogi ei tule silti koskaan muutumaan hevosblogiksi sillä mulla on se jo ;))

Heihei ja moikka

Heiiissan taaas piitkästä aikaa

Uusien kuvien puutteessa en ole sis kirjotellut aikoihin, mutta mulla on ensviikolla loma, joten toivottavasti jotain uutta tuisi blogiin.. Olen mös ajatellut kirjoittaa molemiin blogeihini joulukalenterin, jota tässä syyslomalla luultavasti jollain tasolla jaksan työstää. Mitä sitten olen tehnyt tässä kun en ola kirjoittanut? Kisannut yhet kisat, lukenu kokeisiin, kattonut rupaul´s drag racea varmaan ainakin seitsemättä kertaa läpi, katsonut benjamin button elokuvan ja itkenyt. olen myös syönyt. ja kävin ikeassa. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

tiedostan että blogn banneri on aivan kamala, ja koitan väsätä uuden siitäkin, joten eiköhän tää tästä.. Viimeitään joulukuussa teen uuden bannerin, jeeh.. 

Mainitsinkin jo joulun. Ja joulukalenterin. Een tarkoita nyt sitä että saatte joulukuun joka päivä suklaata, ja olen erittäin pahoillani siitä. Erittäin.

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että yritän julkaista postauksen joulukuun jokaisena päivänä. Huom, julkaista. Kirjoitan tässä tulevan maraskuun aikana mahdollisimman paljon postauksia valmiiksi, sillä 1 postaus päivässä 2 blogiin peruskoululaiselta ja päivittäin n. 4h tallilla olevalta tyttölapselta olisi mahdotonta.

eei mulla muuta tänään, koittakaa kestää hiljainen marraskuu!

Pretty AND natural

Mä en yleensä ota kantaa kosmetiikkaan liittyvistä asioista, mutta jostain syystä mulle tuli nyt inspiraatio kirjottaa just tästä aiheesta, eli meikkaamisesta. Mähän en meikkaa, koska en koe sitä tarpeellises itselleni. Vaikka mun iho ei ole lähelläkään täydellistä, Se ei vaan oo mun juttu. Pahahan mun, 13 vuotiaan on mitää sanoa kun vuoden päästä tilanne voi olla se, että kuljen täydessä tällissä kaikkialla. Mulla ei siis ole mitään meikkamista vastaan, ja joillekin meikki sopii, kaikille kuitenkaan ei. Meikkityylejäkin on erilaisia, ja kaikille sopii omanlaisensa. Tää ei siis oo mikään kannanotto siitä että meikkaaminen on  tyhmää tms. Kaikilla on mielipiteensä!

Mun mielestä meikkaaminen on siis jees, Jos mekkiä on kohtuudella, enä tällä tarkota ns luonnollista meikkiä, vaan sitä että ei peitä peroonaansa meikkikerroksen alle. Etsi oma tyylisi, jollakin toimii tietty tyyli, voit ihailla sitä, mutta jos tyyli ei sovi sulle, niin eti omas, se on varmasti loppupeleissä paras, sulle! 

Mun mielest meikki ei tee kaunista, se kaunistaa ja korostaa. Meikki on yliarvostettua. Mulle ollaan sanottu välillä että laita vähän meikkiä, koska välillä mulla on tosi ns paha ihokausi, eli se punottaa ja finnejä on tosi paljon, mut mä en laita naamaani mitään, koska se ei oo mun juttu. Eikä mun oo pakko, mä viihdyn tälläil.

Tärkeintä o ettei tee mitään muiden mielipiteiden takia. Kenelläkään ei oo oikeutta sanoo että laitta meikkiä naamaan, oo ruma. Tai vaihda tyyliä, se on ruma eikä sovi sulle. Kunhan SUSTA tuntuu hyvälle. Inspiraatioo saa nykyään helposti mm. Internetin avulla. Eti siis sieltä se tyyli mistä tykkäät ja sitten sovella sitä omaan persoonaasi sopivaksi. Kaikista kaueinta on nimittäin itsevarmuus.

Ei mulla siinä enään mitään, huomatkaa että mielipide on mun oma, ja oon muodostanu sen omien ajatusteni pohjalta.

Viininpunanen huppari ja joululapsi

Vähänkö masentavaa katsoo näitä ihania kuvia, ja ikkunasta ulos, sillä täällä sataa. Ihan huippuihanaa poutaa jatkui vaikka kuinka pitkään, ja just eilen lenkillä noissa samoissa maisemiss seikkaillen, mietin milloinkohan oikeasti taas sataa. Mä en tykkää sateesta yhtään, mutta sateen jälkeen esim. metsässä on niin ihana haju, että ei mitään rajaa!

housut ja paita bikbok!

 Oon ihan crazyinlove tohon huppariin, jonka klysin Bikbokista kympillä. Toi väri, eli viininpunainen on jotenkin tällähetkellä mun ihan lempparia, ja kaapista sitä löytyy mm. Adidaksen pitkinä sukkina, hameena ja muutamana toppina! Tykkään syyspukeutua tosi paljon, mutta syksyn värit on ollu mulle vähän khöhkhöh.. Mut tää viinin punanen lyhyt huppari on vaan lovelove!
Mähän en mikään muotibloggaaja oo, mutta mun mielestä noiden lyhyiden huppareiden kanssa parhaiten sopii korkeavyötäröiset housut, oon sit hullu tai en. Noi farkuthan ei oikeesti oo pitkävartiset, mutta mulla ne vaa nousee tosi ylös. Noi on kans huippuihanaa materiaalia... Rakkautta!

Minä, the jouluihminen, odotan joulua. Oon suunnitellu blogiin joulukalenteria (enn tiedä onko se toteutumassa tähän blogiin, toiseen ainakin..), miettiny ihan kiitettävästi joulutoivelistaa, fiilistelly joulutunnelmaa jne, mutta vielä on syksyä jälellä.. Talvi alkaa marraskuussa, millon mä en toivottavasti enään kiidä polvisukissa, vaan talvitakissa, koska talvitakit on lovelovelove!! Lokakuussa on kuitenkin ainakin yhdet kisat, kokeita, valmennuksia, vesisadetta, kavereiden näkemistä ja blogiinki pitää kirjottaa, joten eiköhän se marraskuu sieltä tule pian. Mä tykkään talvesta omalla tavallaan, vaikka oikeastaan tykkään vaan kesästä. Jos ny pitäs sanoo jotenki virallisti nii sanoisin että kaikki vuodenajat on kivoja! (Muistuttakaa muo tästä ku on -30 ja allekirjoittanut makaa kymmenen peiton alla netflix parhaana ystävänä...) 

snäppimomentti!

ja taas snäppäämässä...

Autumn love

Herranjestas, syyskuukin on kohta ohi!

Syyskuu oli ja meni ja mitä tein minä? Kävin koulussa, söin, kävin taas koulussa, kisatkin oli, kaivoin jouluvalot tuomaan syystunnelmaa, mulle kun talvi alkaa marraskuussa joten mulla on aikaa olla vielä syksymoodissa, siis jos lokakuu ei ole yhtä nopea kuin syyskuu.. Joka päivä on joko perjantai tai maanantai, koulusa aina on matikan tai fysiikan tunti ja muo ei kiinnostais tippaakaan.

 Muutamaan otteesen kyllä pääsin kameran eteenkin
yrittämään näyttää ihmiseltä, eihän siitä taaskaan mitään tullut.. Kun ei vaan osaa niin ei osaa, siinä se. Mulla ois kyllä tosi paljon postattavaa, osa menee varmastikkin lokauun puolelle, ellei jo seuraava postaus. Mulla on koulussakin nyt tulossa muutamat kokeet mitä varten pitäis lukeakkin.. Koitan nyt panostaa blogiinkin, taijoin uuden bannerinkin koska halusin jotain yksinkertaisempaa, tuo ei tule varmaan kovin pitkäksi aikaa jäämään.. 

Oon alkanu kans tykkään syksystä. siis iiihan vähän. Oon päässy siihen tunnelmaan kun illalla on pimeetä ja mulla on kaakao jouluvalot ja tietenkin netflix. Villasukat on ollut rakkautta näinä kylminä aamuina kun kiipeen sängystä ylös ja lähen kuuden ja puoli seitsemän välillä tallille, rättiväsyneenä ja jäässä.



 Syysaamun pelastaa luonnollisesti myös aamupala. Kun koulussa ei tarjota aamupalaa, pitää sellainen syödä kotona, riittävä, nopea ja hyvän makuinenkin! Mun syysaamun pelastajiin kuuluu Fatzerin alku puuro, paahtoleipä, kaakao tai jogurtti. Syksyllä tarvitaan kans monivitamiini ja kalanmaksaöljy. Kouluun otan yleensä mukaan kans jonkun näkösen välipalapatukan, tai haen kaupasta koulun jälkeen ennen kun bussi tulee esim. banaanin. Ilman ruokaa ja vitamiineja tästä ei selviä kukaan hengissä! 

Syksyssä parasta on edelleen pukeutuminen. Yass, mulle tulee niin hyvä fiilis kun meen polvisukissa, hameessa ja vaikka villapaidassa, takki auki ja paksu kaulahuivi kaulassa. Onko parempaa! Hiuksetkan eivät ole enään tylsän ruskeat, vaan vähän tummemmat ja hiiiiieman punertavat. Muutama postaus tulee vielä sisältämään kuvia joissa mulla on vaaleammat hiukset..